Kun auton kytkin on ollut jo jonkin aikaa saattohoidossa ja tehohoidonkin tarve on ollut krooninen jo pitkään, opettaa se taloudelliseen ajotapaan: kaasua ei voi painaa liian kovaa, jotta kytkin ei luistaisi.
Nyt on uusi kytkin laitettu, kiitos Autohuolto Susiraja hyvästä palvelusta. Ei kuulemma mennyt vaihto ihan suunnitellusti: kytkintä ilmattaessa oli uusi työsylinteri hajonnut. Onneksi paikkakunnalta löytyi uusi vastaava, että liikaa viivettä ei korjaukseen tullut.
444tkm sillä jaksoi valkuperäinen sinnitellä, ensimmäiset oireet alkoivat jo viime vuoden kesällä. Jospa taas pärjäisi toisen mokoman. Tuo optimoitu tekniikka ei vain ole ihan kytkinystävällisin.
Kärsin tänään voimakkaita vieroitusoireita, kun ajaessani sijais-corsalla huomasin koko ajan puristavani rattia rystyset valkoisena. En ole kai tottunut ns. normaaliin autoihin, vaan pitää olla tuollainen laiva ohjattavana.
Tavaksi on tullut, että käytän ympäri vuoden kolmea rengaskertaa: syksyllä vaihdan silottuneelle asfaltille hyvissä ajoin hieman kuluneemmat kitkarenkaat, joilla ajelen oikean talven tuloon saakka ja vaihdan sitten paremmat alle. Keväällä, kun asfaltti paljastuu, vaihdan taas välikausirenkaat alle, jotta en suotta kuluta karkealla asfaltilla parempia renkaita. Näin kesärenkaittenkaan vaihdolla ei ole kiire.
Välikausirenkailla mnulla on ollut Audi a4/A6 15" aluvanteet eli ns. takovanteet, joilla on massaa alle 6kg/kpl. Pyörii alla herkästi. Noimian WRD4 205/65 rankaan kanssa pyörän massa on 14kg.
Noilla on massaa vain hieman enemmän. Kunnostin ne uudella 2k -lakkapinnalla, kelpaa ajella.
Renkaiksi laitettiin tänään Toyo Proxes S943 215/65 kitkarenkaat. On melko yllättävää, että vaikka vanteiden painossa ei juuri eroa ole, on rengas/vanneyhdistelmän kokonaismassa lähes neljä kiloa isompi kuin ennen.
Vaan ovathän nuo 16" valssit aika paljon päheämmän näköiset kuin 15".
T4 iskunvaimentimien vaihto on erittäin helppo homma ja onnistuu pihalla nosturin varasssa. Autodocilla on hyvä asennusvideo etuvaimentimen vaihdosta: https://www.youtube.com/watch?v=LD2vD9OEp9U
Takana vaihto on hyvin simppeli homma, vain kaksi pulttia ja vaimennin on käsissä.
Uutta asennettaessa vaimennin kannattaa ilmata puristamalla se kasaan pystyasennossa muutaman kerran. Pultteihin laitoin kuparitahnaa, niin ei jumitu paikoilleen.
Edessä irrotetaan iskunvaimentimen alapään pultti ja kevennetään esim tunkilla jarrilevystä, niin pultin saa helposti irti. Yläpäässä on asennustuki, joka on kiinni iskarin yläpäässä tulo on korrissa kiinni 10.9 -kovuuden pultilla edestä. Etupuolen pultti on helppo tapaus, koska se kestää vääntämisen, mutta takana M10 pultti voi olla ruostunut. Voi olla viisasta tarjota lämpöä varalta jo etukäteen.
Itse onnistuin katkaisemaan korissa kiinni olevan pultin. Korjaaminen teettää hieman lisätöitä. Kuvateksteissä hieman vinkkejä.
Bilstein iskunvaimentimet 440tkm ajettujen tilalle, hyvä valinta. Kuvassa etuvaimentimet, vanha ja uusi
Etuvaimennin yläpään tuki irrotettunaAdd caption
Oikeassa reunassa näkyy iskarin yläpään tuki, josta on pultti katkennut, nysä korin puolella. Kun apurunkoa löysätään, kuvassa olevaa 21mm kannalla oleva pultti irrotetaan
Katkenneen pultin toinen pää
Kuvassa myös yläpää paikoillaan, korin puolella näkyy matala 21mm pultin kanta, joka ei tosin ole kierrettävissä, koska pultti on apurungossa kiinni, kyse on siis vaarnaruuvista, jonka hammastus pitää pultin kiinni
Jotta pultin saa irti, pitää apurunkoa laskea hieman alas. ABS-anturin tuki ja johto on hyvä irrottaa, niin saa lisää tilaa. Helpottaa, jos nostaa toisen puolen ilmaan, niin apurunko saa roikkua vapaammin. Kuvassa näkyvä pultti on asennusapuna, koska vääntösauva painaa apurunkoa ylöspäin. Rengasraudalla vääntämällä saa tilaa tarpeeksi.
Mainittu 21mm kannalla oleva pultti irrotetaan iskunvaimentimen tuen kaosan vierestä. Löytätään apurungon takaosassa olevia pulttejaq, niita ei tarvitse irrottaa, koska koko apurunkoa ei tarvitse laskea alas.
Jos alla on tilaa, pultin tumppia (vaarnapultti) kannattaa lyödä pitkäppä tuurnalla altapain.Lämmittäminen auttaa tässäkin. Itse ajoin rälläkällä matalan kannan tasaiseksi, jolloin pultti irtosi kelposti
Koska tilaa on laittaa tukevampi pultti, käytin normi osakirrteistä 8.8 .kovuuden M12 pulttia alkuperäisen 10mm pultin sijaan. Tässä ei liene kovuudella merkitystä, jos käytetään isompaa pulttia kuin mitä alkuperäinen on. Korkeampi kanta sopii olemaan paikoillaan, jos sitä hieman madaltaa, korin puolelta. Samalla viiste estää pulttia pyörähtämästä kiristettäessä. Pultti ei saa olla liian pitkä, jotta sen saa pujotetta paikoilleen. Kuvassa sovitetaan laskemalla apurunko paikalleen. Seuraavaksi apurungon pultit voi laittaa paikoilleen/kiristää ja kiinnittää iskunvaimentaja tukineen.
T4 Transporter/Caravelle/Multivanissa on tunnetusti pitkä vaihdevivun liike. lisäksi vihdevipua joutuu kurkottelemaan, varsinkin ACV -koneisessa. Avuksi voi vankkia kepin jatkeen, jolloin erityisesti alkaa vaivata vaihdevälin lyhennystä.
Vaihdevälilyhennintä on käsitelty useammallakin foorumilla, mm. täällä, mutta foorumin kuvalinkit ovat hieman hämärät.
Vivuston malleja on ainakin kahta erilaista, omani on ACV -koneisen viisivaihteinen, jossa pakki on takana oikealla alhaalla. Myös versioita t-vivun/tangon pallonivelellä on olemassa.
Tässä mallissa modifioitava t-kappale on työntötangoilla, jotka on pujotettu t-malliseen ohjainvipuun.
Ideana on siirtää ensimmäisessä kuvassa oikealla näkyvän tangon akselipiste 35 mm lähemmäs t-vivun päätangon akselipistettä, jolloin vaihdevivun liike lyhenee.
Modaus on helppo ja melko nopea, mutta kun ryhtyy töihin, kannattaa samalla vaihtaa holkit ja puslat, niin vivustoa kestää taas käyttää pienen ikuisuuden.
Moottorin puolen holkit ja pallot hankin marmoritiskiltä ja vaihdoin kaksi vuotta sitten, samoin kuin kuvassa näkyvät vivun holkit. Eivät ole kalliita ja saa varmasti sopivat osat.
Kun alkaa purkamaan, kannattaa olla varovainen, ettei hukkaa esim. vaihdevivun alapäässä olevan haarukan pikkuholkkia #29, itse onnistuin sen pudottamaan jouduin etsimään pitkään.
Jos vaikka asentaja makoilee auton alla selällään -kuten itse tein- saattaa muisti pettää, kuinka päin tuo t-vipu on kiinni päätangossa: se puoli, jossa on varaosanumero, tulee vasemmalle, eli sinne puolelle, josta lähtee tanko vaihdelaatikolle. Se pää tangosta on myös hieman taitettu.
Tanko on silloin oikein päin päätangossa, kun paksumpi/vahvennettu puoli on alaspäin. Akseli on yläpuolelta hieman ohuempi.
Puslat #40 ovat tässä identtiset, kuten tangon päissä #42 vastaavasti.
Vaihdevivun jatkeen hankin jo aiemmin, modaus todellakin kannatti, nyt vivun liikeet ovat miellyttävän lyhyet ja nopeat.
Vasen puoli menee vaihdelaatikolle, oikea vaihdevivulle.
Vaihdevivun päästä irrotetaan haarukka, jotta käyttötangot saa taitettua irti tangosta
13mm vasen ja 10mm oikea. Oikealta puolen mutterin ja nylonlaatan alta lähtee tanko ylös, mutterin alla on holkki, varaosakuva #28, joka putoaa ja katoaa herkästi. holkin molemmissa päissä on nylonaluslaatta #29
Tanko irrotetaan löysäämällä päätangon 13mm mutteri. Holkit #40 on helppo uusia kasattaessa. Sille puolelle tankoa, jossa ei ole varaosanumeroa, tehdään 14mm reikä 35mm kuvan valmiin reiän keskeltä mitattuna. Porauspaikan voi merkitäpistepuikolla
Alkuperäisestä paikastaan irrotettu pusla siirretään uuteen reikään. Kasattaessa pujotetaan ensin vaihdelaatikolta tuleva tanko vipuun ja sen jälkeen vaihdevivulle tuleva tanko. Vipu kiristetään paikoilleen. Haarukka kiinnitetään takaisin vaihdevivun alapäähän varoen hukkaamasta holkkia. Kasattaessa käytin voiteluaineena CRC Multilubea
Kuvassa vasemmalla on osa #55, jota ei ole vielä uusittu, Ebaysta bongasin osan 701711259B ja laitoin tilaukseen.
Renkaanvaihdon yhteydessä kannattaa levyjarrullisessa volkkarissa herkistellä liukutapit, koska niiden pieni liike jumittaa herkästi rasvat ja sen jälkeen koko jarru on yhtä puuta ja alkaa laahaamaan. Itsellä on tapa tehdä näin joka kevät ja syksy.
Pahimmillaan jumittava jarru kuumentaa vanteesta lakat, todettu on.
Liukutappia ei tarvitse irrottaa, vaan sen päässä oleva ruuvi löysätään 13 mm avaimella, jolloin liukutappi pääsee pyörimään -ellei ole jo jumissa, jolloin se pitää ottaa irti ja puhdistaa/vaihtaa.
Suojakumi voi olla tarrautunut kiinni, joten se kannattaa irrotella varovasti, ettei se repeä.
Suojakumin pitäisi pyöriä vapaasti tapin mukana.
Ohuella ruuvitaltalla raotetaan kumia ja suihkaistaan raosta kuparitahnasprayta väliin ja pyritellään hieman, että se leviää joka paikkaan.
Tähän tarkoitukseen on olemassa ihan omiakin aineita, mutta spraypillillä on helppo tunkea aine oikeaan paikkaan ja kuparitahna toimii tässä ihan ok.
Tehdään sama muillekin tapeille ja muistetaan kiristää 13 mm ruuvi.
Tietyin väliajoin kannattaa myös jarrumännän suojakumi tarkistaa, koska viallinen kumi laskee kosteuttä männälle ja ruostuessaan se jumiutuu. Tämä on koettu.
Edit: lueskelin eri foorumeilta, mitä ainetta liukutappeihin kannttaa laittaa ja mielipiteet vellovat aivan samalla tapa kuin pyöranpulttien rasvauskeskusteluissakin.
Ostin tämän Kuplan 25.10.1984 kotipitäjästäni Kangasniemeltä. Tarkoituksenani oli laittaa se jossakin vaiheessa kuntoon ja katsastaa, mutta remonttipaikan puutteessa jäi talliin.
Ehdin ajaa sillä muutaman kymmenen kilometriä, kuumana kone ei oikein jaksanut käydä, mutta kylmänä toimi hienosti.
Kaikki muukin toimi, mukaanlukien sähkölaitteet. Erityistä mielenkiintoa herättivät suuntaviittoina toimivat semaforit, jotka kovemmassa ajoviimassa eivät oikein jaksaneet ponnahtaa ylös.
Kupla unohtui talliin lähes 36 vuodeksi, kunnes tänä keväänä hain sen nykyisille asuinsijoilleni. Minulla ei edelleenkään ole paikkaa, missä sitä laittaa kuntoon, joten on tarkoitus laittaa se myyntiin.
Tarkoitus olisi hiljalleen käynnistellä laite, akkukin tuli hankittua. En näe mitään syytä, miksi ei käynnistyisi. Viimeksi tuo on ollut käynnissä vuonna 1987.
Auto on varsin vähän kärsinyt säilytyksen aikana. Ennen talliin laittoa ruiskuttelin kompressorin paineilmaruiskulla moottoriöljyn niin auton pintaa kuin esim. konehuoneeseen, mikä osaltaan on suojannut ruostumiselta.
Kattopeltiin tuli lommo, kun tallin kattoparru putosi alas.
Auton alkuperäinen maalipinta näkyy mm. sisustassa, jossakin vaiheessa auto on ollut oranssi ja sitten se on värjätty Miranolin harmaalla.
Tallessa ovat niin -56 painettu omistajan käsikirja kuin eräältä aikaisemmalta omistajalta perintönä saatu korjaamokäsikirjakin.
I bought this Oval Beetle in October 1984 with intentions to restore it for summer driving. For the reason I had no garage where to service it in, the Bug was left forgotten in a barn for more than 35 years.
I have been driving this for some 30-40 kilometers since I bought this. The engine is a bit worn out. Starts nice when cold, but loses power upon warming up.
Otherwise, hardly any part is missing, the chassis is in good condition. However, there is original paint visible only indoors. Very little rust on chassis, a few rot holes on the bottom plate.
Next I am having an attempt to start it, just a little bit concerned about debris in the gas tank.
