Droneseikkailut

Uusi drone saapui tontille. Herkät säätimet vaativat hieman totuttelemista ja kone meinasi karata käsistä. Kun tekniikan oppi ja säätimien liikeradat tulivat tutuksi, oli näkymä luurin ruudulla huima.

Korkeutta on vain 33 metriä, mutta se jo tuntuu.

Milwaukee M18 akku -dead

Ebay-kaupan tarvikeakku saapui tontille täysin kuolleena, ei yhtään jännitettä eikä ota vastaan latausta.

Avasin akkupaketin ja totesin, että yhdessäkään kennossa ei ollut jännitettä. Päätin kokeilla elvytystä: syötin kuhunkin kennoon hetkellisesti virtalähteestä 5-10V jännitettä korkealla virralla. Jokainen kenno alkoi näyttää jännitettä, joten kokeilin ladata. 

Akku heräsi henkiin ja parin tunnin ltauksen jälkeen näytti vihreää.

Yllättävän laadukkaan oloinen paketti noin muuten, pari vastaavaa ollut käytössä kesästä asti ja hyvin ovat pelanneet.

  

Tutun värinen jenkkakone

MAKITA DMR108AR

Tähän mennessä olen käyttänyt vain kilpailevan tuotteen punaisia työkaluja. 

Kun nyt tältäkin merkiltä tuli tutun värinen jenkkakone, olihan se hankittava, koska tässä on Bluetooth. Punaisen merkin BT-tuote maksaa hunajata.

Toistaiseksi mennään ulkoisella virtalähteellä, adapterin kautta toimii kilpailevan merkinkin akut -tai sitten pitää hankkia saman merkin akut.

Ennestään omistan Milwaukeen työmaaradion, joka on ihan soiva peli, mutta siinä ei ole BT -ominaisuutta.

Lunta tupaan, ollaan valmiina

Alkaa olla syksy jo niin pitkällä, että kaikki mitä viileämmällä kelillä sataa, on lunta.

Lumityökalusto on kuitenkin huollettu (https://terapiatraktori.dognet.fi), joten talven ei pitäisi yllättää.
Monesti tankkiin kondensoitunut vesi kasautuu esim. siirtopumppuun ja ensimmäinen pakkaskäynnistys ei onnistukaan.

Tankissa on vielä kesäpolttoainetta, talvilaatua ei vielä saa, mutta olen varautunut Diesel Fliess Kit -lisäaineella.
Tätä olen käyttänyt myös taustalla näkyvässä Transporterissa.

Pressuhallin pystytys -se oikea tapa

Motonetin pressukatoksen hankin noin kuusi vuotta sitten. Silloin en sitonut sitä millään paikoilleen ja pahimmilla tuulilla koko hökötys löytyi parinkymmenen metrin päästä katollaan. Olin jo hylkäämässä koko hökötystä, kunnes päätin yrittää uudelleen.

Minulle suositeltiin ruuvipaalukiinnitystä, mutta kun kokeilin vääntää paalun maahan, se oli niin kivikkoista, että ei ollut mitään toivoa saada tarpeelista määrää paaluja maahan.

Sitten ideoin kyllästetystä kakkosnelosesta pohjarakenteen, johon ankkuroin kaarituet. sivujuoksut yhdistin kymmppiparrulla, lähinnä massan takia. 

Kaikissa liitoksissa on käytetty rosteriruuveja.

Pressu on kiinni alajuoksussa rosteriruuvein kiinnitetyillä korilaatoilla.

Projekti karkasi heti alussa hieman käsistä, kun hankin toisen samanlaisen hallin perään.

Pohjan katoin kuormalavoilla, näin säilytettävä tavara ei ole suoraan maakosketuksessa.

Kuvat ovat vuodelta 2015, nyt halli on ollut paikoillaan neljä talvea. Kun muistaa pahimmilla keleillä töniä lumet alas, on hallikompleksi ollut oikein toimiva.